**ttumainen homma!

Eteinen, tuo ikuisuusprojekti.

Pikkujätkän kinttaat ja pipot ja sen sellaiset lojuu aina penkillä. En voi lasta syyttää, koska ainoa paikka niille olisi hattuhylly, jonne nassikka ei takuulla ilman tikkaita ylety.

Edellisen postauksen kurkkupurkit pääsivät siis työn alle. Hyppysellinen (= varmaan 10 kerrosta, koska lintsasin ja jätin pohjamaalin laittamatta. Tyhmä minä) valkoista paukkumaalia, muutama siipale vanhaa lakanaa ja huonot hermot. Muuta ei sitten tarvittukaan.

Niin siis sylinterin muotoisten juttujen ompeluhan on niitä **ttumaisia jobeja, joita pitää tehdä säännöllisin väliajoin ja ihan vaan siksi, että muistaa kuinka veemäistä pyöreä pohja on saada osumaan kohdilleen.

Tämmösiä niistä sitten tuli... poseeraamassa "tankkaamattomina" eteisen penkillä.

Ja sisustan siistimisen selventämiseksi toinenkin kuvatus. Eli purkit on verhoiltu sisältä irrotettavalla "pussilla".

Joku toinen olis tällännyt pitsejä ja kaikkia semmosta, vaan mullehan ne ei semmoset passaa alkuunkaan! Huone on sama kuin alla, joten siinä selitys nyörien askeettisuudelle. Samaa nyöriä, kuin "verhotangot". UGH.