Pitäisi alkaa ommella rekipussia. Siis koiravaljakkorekeen. Itse asiassa kahtakin. Iso, työläs ja vetoketjuineen varmaankin ällöttävä savotta. Ällöttävyytensä ansiosta olen viimeistellyt näyttötutkintomestariopintojani ja tehnyt oikeastaan kaikkea mahdollista muka tärkeämpää.
Eilen jo kaivauduin kangasvuoreen ja ajattelin jo, että alan leikkomaan kankaat. Rekipussiin ajateltu kangas on edelleen nätisti viikattuna.
Jälleen yksi asia johti toiseen...
Tablettini sai talvitakin.
Kuvassa näkyvä pahkura on huolimattomuuttani. Vuoritrikooseen jätin liikaa saumavaraa ja se jäi sitten paikoin tuollaiseksi kyttyräksi.
Vuoren trikoo on pipo-ompeluista jääneitä riekaleita. Trikoohan itsessään soveltuu hyvinkin huonosti ns. vuoreksi, mutta tulipahan nyt tehyä.
Päällinen on yksien tuolien verhoilujämiä, nappi mistä lie purettu ja tuo "napinläpi" on jonkun tuulitakin helmakuminauhaa.
Johti tämä tonginta vielä kolmanteenkin juttuun. Siitä kuvia tässä joku päivä.
Onni on oma "kaatopaikka" ♡