Krepit jätteillä

Eilen taas kailotettiin radiossa, että Suomessa heitetään ruokaa roskiin satoja miljoonia kiloja vuodessa. Yksi suomalainen kuulemma heittää keskimäärin 23 kiloa ruokaa roskiin vuosittain.

 

Sairasta tuhlausta.

 

Ruokakauppaan matkaa 10km. Vettä sataa ja nälättää. Joku voi järkyttyä siitäkin, mutta meille se on arkipäivää :D

 

Mummuvainaan Keittotaito-kirjassa on ohjeita "eiliselle paistille"

Tässä kohtaa voi tosiaan sanoa, että vanhassa vara parempi... vaikkakin ohjeita saattaa joutua hieman lukemaan. Pestyä voita, hyvää kermaa jne.

 

 

Noin niin ku notkuvaa aasinsiltaa tämän päivän ruokaan. Burritoista ei ollut tietoakaan Suomessa vuonna 1946, mutta me tehtiin eilen isännän toiveesta niitä. Minä tein soosin ja isäntä hoiteli kasvispuolen. No sitä jauheliha-papu-sipuli-tomaatti-valkosipuli-jne-soosiahan jäi.

 

Siken ohjeella taikina kreppilättyihin. Sori Sikke; ohje perustuu ulkomuistiin ja toisella korvalla kuunneltuna ja tallennettuna vieläpä.

• 4 munaa
• 2,5dl vettä
• 2dl maitoa
• 3 2/3dl jauhoja
• voita
• suolaa

Taikinan annetaan tekeytyä tunti.

Kuulin ja muistin oikein eli en, mutta hyvät lätyt tuli! Iiiisolla pannulla 5 isoa lättyä

Lättyihin sisälle se eiliseltä jäänyt jankki... ja siis paketoidaan nätiksi. Ladotaan uunivuokaan, ripotellaan päälle reilusti (reilusti!!) juustoraastetta ja nakataan komeus uuniin +225C ja pidetään siellä kunnes on saanut juusto väriä.

Tässä kohtaa Isäntä tuijotti uunista nostettua vuokaa ja esitti kysymyksen "Miten tätä ajetaan?" No syyään pois tietenki!

Helppo tapa tyrmätä isompikin mies...

Voihan fudge

Tylsä läskipostaus tähän väliin. Ilman kuvaa (for Your sake...)

Joopa joo. Heikkisen pystyyn holhotuista tissiposkista suoraan sujuvasti BakeVilleen lukemaan fudgepostausta. Mitenkä se tapahtui? En tiedä. En todellakaan tiedä. Tiedän vain, että Pikkuakan 1vee synttäreihin on aikaa vajaa 3kk ja oon luvannut itselleni kadottaa ne kilot... ne, joita on vielä 4 jäljellä. 

*tupinaa*

Tuo fudge on PAKKO kokeilla ei es ei pii

Jokanainen

Oululainen valokuvaaja joutui vast'ikään k*seen, kun laittoi julkisella paikalla kuvaamansa kuvan naamakirjaan. Siis näppäsi kuvan lyhtypylväästä, jossa oli tekstiä sisältävä tarra ja laittoi sen facebookiin.

Välttyäkseni vastaavalta: En ole seuraavalla jutulla kiihottamassa ketään kansanryhmää maanomistajia vastaan. Mustikka on varpu, joten senkin poimiminen vaatii maanomistajan luvan. Sammalen keruukaan ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Ei edes jokanaisen.

Tänä vuonna mustikkaa ja sammalta, kunnes tintit tulee ja teurastaa nuo. No ainakin levittelee ne pitkin pihaa. 

Mää en oo koskaan ymmärtänyt kesäkukkia. En kyllä talvikukkiakaan... siis tarkoitan näitä koristekaalia ym.

Kanervoista, callunoista, kuusenhavuista tulee mieleen hautausmaa. Aina.

Ja neljäntenä arkipäivänä...

... nettishoppailuni rantautuivat. God bless HobbyHall!! 

Kotikennel ja kennelkoti on kaks ihan eri asiaa. Vaikka meillä ei ole sisällä kuin kaksi koirista... Imuroin joka päivä. Joka ikinen päivä. Oon itseni siihen opettanut ja se ei edes oikeastaan ärsytä, mutta koirat, karvat ja imuri asettaa matoille rajoitteensa. Tässä huushollissa ei siis pehmeää ja pörröistä ole muuta kuin nuo nelijalkaiset. Tuo matto on samaa matskua kuin keittiössä; pölyämätön, hajuton ja mauton matto allergiakotiin...

Postasin aiemmin siitä klorittisopasta. Se nurkissa pyörinyt vanha vohvelikangas päätyi siis osin jo aiemmin keittiöön ja nyt lopuista tuli 50cm kanttiinsa oleva vetskarillinen tyynyliina. Tuo musta-valkoinenkin  tyynyliina tuli nyt maton ohella. Mikähän nuissa kankaiden tekstuureissa on alkanut miellyttää... omituista...

Tuo pinkki unelma on olohuoneen ainoa väriläsikä tällä hetkellä. IKEAn Gulört, kirppislöytö jossa oli vielä laputkin paikoillaan ja maksoin siitä muistaakseni 2€

Tuota pöllönkuvatusta lukuunottamatta koko olohuone on nyt mustaa, valkoista ja harmaata. Ja että mää edelleen haaveilen uusista tapeteista...  Ja katosta oikeassa korkeudessa. Kattoa on siis laskettu se 10cm ja ennestäänkin matala ja pimeä kömmänä on entistäkin pimeämpi ja matalampi.

Olohuone oli pitkään ilman verhoja kokonaan, nyt siellä on lakanakapat akkunoissa. Lakanoista on verhoja modattu ennenkin eteiseen ja tilauksestakin... mutta olkoon nuo nyt tuossa toistaiseksi.

Nyöri

Meillä nyt sattuneesta syystä on päivittäin käytössä äitiyspakkauksen makuupussi. Ainakin vanhemmissa malleissa on ne nyörit vauvan paketointia varten. Meillä nuo kaikki on kirppislöytöjä ja en tiedä onko niitä hermoa kiristäviä kiristysremmejä uusimmissa pusseissa, mutta käyttääkö niitä oikeasti joku?

Mää oon menettänyt hermoni niiden kanssa ja heti monesti! Pussi toisensa jälkeen ne nyörit joutuu eka vetoketjun väliin ja sitten saksien väliin...

Tuli kivat feikkinyörit vanhaan tyynyliinaan niitä nartsoista :)

Olipa taas niitä tuunauksia, että en nyt ehkä olis varta vasten lähtenyt kanttinauhaa ostamaan, mutta kun niitä naruja kerran oli ni samahan ne oli hyödyntää. Right?

Operaatio olohuoneen uudet vaatteet siis jatkuu. Miten se 3-7 arkipäivää voikin tuntua niin pitkältä ajalta pakettia odottaessa :D

Viisi kolmekymmentäseitsemän

Aamulenkillä tihkusateessa oli taas hyvä analysoida ympäristöä. Huomasin nimittäin tänä aamuna Pikkuakan olleen aikaistakin aikaisempi kellojen siirron ansiosta ja tämä mama istui kahvikuppi kourassa 5:37. Aikainen startti poiki myös aikaisen lenkin ja kaikkialla nukuttiin vielä.

Oletteko huomanneet, että nyt varsinkin 70-80-lukujen taitteen omakotitaloja on paljon myynnissä? Uusi perhe muuttaa taloon. Ulkovuorta tuunataan ja pihaa raivataan. Uusi perhe suorittaa talolle faceliftin ja taas homma jää siihen.

Jos asuu pitkään samalla paikalla, sokeutuuko ihminen pihansa risukoitumiselle ja talonsa maalien rapistumiselle?

Mää oon ollut asuntovelallinen asunut omistusasunnossa 2-kymppisestä asti. Eskuri on jo kolmas talo. Onko munssa joku vika, kun mulla on pakottava tarve maalata ja raivata ja muokata ja värkätä koko ajan?

Nyt kello on 10:44. Aamulenkkiä, pannullista kahvia, Pikkuakan päikkäreitä ja yhtä vääntynyttä neulaa myöhemmin tilanne on tämä.

Tuotin Pikkuakan tirsatessa vetskarillisen tyynynpäällisen ja pari verhokappaa. Koska kyseessä jälleen ovat 100% kierrätysmatskut, koko orkesteri kylpee parhaillaan kloritissa.

Suoritin illalla sohvashoppailua ja nämä tulevat niiden seuraan, eli palaan tuotoksiin toivottavasti luvatun 3-7 arkipäivän päästä :) 

Nyt on nälkä. Meillä molemmilla, joten palataan!

Titityy vaan nii

Mun piti bloggailla tänään ihan muita juttuja, mutta esteri pistää parastaan jo toista päivää. Ja joo, vesi ei tule todellakaan lumena alas vaan ihan reilusti vetenä. Pah.

Viime keväänä munkin piti rohkaista mieleni ja alkaa opettelemaan lintujen tunnistusta. En todellakaan olisi voinut kuvitella itseäni lintutorniin kiikareiden kanssa, mutta niin siinä vaan kävi.

Joulu tulla jollottaa ja joulumarkkinoille pitäis alkaa tuottaan juttuja ja kouluhommiakin olisi. Joulutus on tällä kelillä hukassa ja mää keskityn kuitenkin niinkin olennaisiin asioihin kuin pöllöjen ilmeisiin.

Pöllön alkuperäinen kaava TÄÄLLÄ

Mihin lie tuo pöllö tiensä löytää. 100% kierrätysmatskua on hän. Pitsiä myöten puuvillaa, mutta ei tuo tuommosenaan, ilman kunnon siksakkeja, monia pesuja kyllä kestä. 

Se matto ei alkanutkaan haukkua vaan päätyi pesuun. Pikkuakka kuorsaa, joten passeli sauma vaihteeksi siirtyä imurin ja mopin tanssitukseen.

Nii ja se mun bongailuni on nyttemmin rajoittunut tälle uljaalle saitille, jonka löysin muutama viikko sitten. Enjoy! http://titivituntyy.com/